Comment

6 asiaa, joilla vaikuttaa kotihoitoon - Omaisten checklist

kotihoito

Tarvitseeko omaisesi päivittäistä apua arjessaan? Huomioi nämä asiat:

1) Hanki lupa omaisesi asioiden hoitamiseen

Jos omaisellasi on vielä oikeudellista toimintakykyä, pyydä häntä tekemään edunvalvontavaltuutus. Se on lupa viranomaisia varten, jolla voit todistaa olevasi oikeutettu saamaan tietoja läheisestäsi ja myös hoitamaan hänen asioitaan. Jos tätä kirjallista lupaa ei ole, päätöksentekokyvyn mennessä läheisesi asioista päättää viranomainen. Ei suinkaan läheisin ihminen. (Huom: Tämä koskee myös aviopuolisoita!)

Lue lisää edunvalvontavaltuutuksesta. 

2) Selvitä omaisesi lähellä toimivien yksityisten kotihoitopalvelujen tarjoajat

Kunnallinen kotihoito on ruuhkautunut, koska se mielletään ensisijaisena vaihtoehtona kotipalveluja hankittaessa. Tämän tulisi kuitenkin olla ensisijainen vain niille, keneltä läheisten tukiverkosto puuttuu täysin.

Pienet, sydämellään hoitotyötä tekevien hoitajien kotihoitoyritykset palvelevat joustavasti ja juuri niissä tarpeissa mitä asiakkaalla on. Tähän ei kunnallinen kotihoito taivu. Ei vaikka kuinka toivoisitte. Yksityisellä maksat siitä mitä saat. Kunnallisessa kotihoidossa maksat tietyn laskukaavan mukaan. 

Yksityisen tekemät vähemmät käyntikerrat saattavat olla huomattavasti vaikuttavampia, kuin kolme kertaa päivässä tapahtuvat piipahduskäynnit. Silloin eivät kustannuksetkaan välttämättä muutu. Kotihoidossa maksut määräytyvät tulojen mukaan, yksityisellä ajan mukaan.

Kannattaa siis ehdottomasti tutkia yksityisiä vaihtoehtoja kunnallisen sijaan! Siten myös vapautuu paikkoja niille, keneltä omaisverkosto puuttuu ja hoitajille vapautuu enemmän aikaa olla juuri heidän tukenaan.

3) Selvitä oletko oikeutettu omaisesi tietoihin

Onko sinut merkitty asiakas- tai potilastietoihin tietojen saajaksi? Onko tiedossa kenelle soitetaan jos jotain sattuu? Onko omaisesi antanut oikeuksia sinulle toimia sijaispäättäjänään? 

Jos oikeudellista toimintakykyä vielä on, pyydä omaistasi antamaan oikeudet tietoihinsa. Tästä pitää olla "mustaa vailkoisella", eli keskinäinen sopimuksenne ei riitä! (Huom: Koskee myös aviopuolisoita!) Jos oikeuksia ei ole, hoitohenkilöstö ei voi kertoa kaikkia asioita sinulle vaan heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Joissakin yksiköissä tätä valvotaan todella tarkasti, toisissa taas ollaan suurpiirteisempiä. Jotta vältytte turhalta väännöltä viranomaisten tai hoitohenkilöstön kanssa, on oikeudet oltava kirjallisena jotta pystyt joustavasti olemaan läheisesi asioissa avuksi. Jos läheiselläsi on vielä oikeudellista toimintakykyä, pystyy asian hoitamaan helposti.

4) Järjestä kotihoitajille tietoa

Kunnallisessa kotihoidossa läheistäsi saattaa hoitaa lukuisat eri hoitajat. Osa heistä käy usein, osa ehkä vain kerran. Keikkatyötä tekevillä hoitajilla saattaa olla läheisestäsi tiedossa ainoastaan nimi, osoite ja avun tarve. Esimerkiksi "aamupesut avustettuna, lääkkeet, aamupala." Kun hoitaja saapuu läheisesi luo hän ei tiedä mitään esimerkiksi kuulolaitteesta, kävelykyvystä (rollaattorilla vai ilman) elämänlaatuun liittyvistä tärkeistä asioista nyt puhumattakaan.

Siksi on äärimmäisen tärkeää järjestää tärkeimmät tiedot kotihoitajien saataville. Jos sinulla on omaisesi elämänlaatuun tai arkipäiväiseen selviytymiseen liittyvä asia kerrottavana, kotihoidon esimiehelle tai tiimin päivystyspuhelimeen soittamisesta ei ole mitään hyötyä. Ei mitään.

Jos kerrot (ensimmäistä ja ehkä jopa viimeistä kertaa) käymään tulleelle sijaishoitajalle jonkin asian, tieto ei välttämättä kulje eteenpäin. Hänellä saattaa olla listallaan toistakymmentä muuta asiakasta toiveineen. Jos tiedon ottaa vastaan tuttu vakituinen hoitaja, tieto ei välttämättä kulje seuraavassa vuorossa olevalle sijaiselle.

On äärimmäisen tärkeää, että tieto on pysyvästi siellä missä kotihoidon asiakaskin on. Vaikka väkeä ympärillä vaihtuu on tieto ja asiakas samassa paikassa. Tein pikaisen esimerkin siitä, millä tavalla tieto on hyvä olla nähtävillä. Yksinkertaista, mutta todella tehokasta viestintää:

Kotihoito sujuvaksi.png

Kirjoita lyhyesti! Vain ydinasiat nähtävissä yhdellä silmäyksellä. Laita lappu näkyvälle paikalle. Jos asia koskee pukeutumista, laita se vaatekaapin oveen. Jos se koskee ruokailua, laita jääkaapin oveen. Jos asia koskee oven lukitusta, ulos lähtemistä tai mitä tahansa erittäin tärkeää, laita lappu ulko-oven sisäpuolelle. Siitä jokainen kulkija poistuu eikä voi olla huomaamatta A4-kokoista viestiäsi.

Asiallinen viestintä otetaan varmasti hoitajien puolella vastaan ilolla, koska selkeä ja oikea tieto helpottaa heidän työtään. 

Tästä voit tulostaa itsellesi tyhjän viestipohjan

5) Selvitä vapaaehtoistyön mahdollisuudet

Auttajia on paljon, muta kuilu auttajien ja avuntarvitsijoiden välillä on harmillisen suuri. Omainen voi toimia yhdistävänä välikappaleena, toisin kuin hoitohenkilöstö joita sitoo vaitiolovelvollisuus. Ota yhteyttä omaisesi lähellä oleviin vapaaehtoistoimijoihin ja kysy apua omaisellesi. Tai itsellesi.

6) Pidä huolta itsestäsi!

Omaisen sairastamista tai haurastumista on hemmetin rankkaa seurata läheltä. Jotta voit olla hänen tukenaan, sinulla tulee olla henkisiä ja fyysisiä voimia riittävästi. Puhu jollekin! Hakeudu vertaisryhmiin, jossa muut ovat samassa tilanteessa kuin sinäkin. Kukaan ei voi ymmärtää sinua niin kuin toinen samassa liemessä oleva. Ja usko pois, teitä on paljon!

Aloita vaikka paikallisesta potilasyhdistyksestä. Jos juuri he eivät voi auttaa sinua, ainakin he osaavat neuvoa eteenpäin.


Toivottavasti näistä oli apua sinulle!

Kerro jos joku jäi mietityttämään tai jos huomasit jotain mitä listalta puuttuu!

Tiina

Comment

Comment

Kun vanhempasi ikääntyy on perhepalaverin aika!

Jonain päivänä vanhempamme ei voikaan enää ajaa autolla, kiivetä portaita tai vaihtaa omia vaatteitaan. Niin pahalta kuin sen miettiminen tuntuukin, siihen on syytä valmistautua.

pexels-photo-433495.jpeg

Harva haluaa ajatella omien vanhempiensa viimeisiä aikoja, ja vielä harvempi haluaa niistä puhua. Tiedämme, että se pitäisi tehdä, mutta tuntuu liian vaikealta. Jonain päivänä kaikki voi olla toisin ja sitä varten asiaa tulisi miettiä nyt.

Mitä paremmin valmistaudutte, sen vähemmällä stressillä koko perheenne selviytyy.

Jos haluatte asioiden sujuvan kaikissa tilanteissa mahdollisimman vähällä stressillä, työllä, selvittelyllä, byrokratialla ja riitelyllä, on aika ottaa asiat puheeksi.

Tässä muutama vinkki sujuvan perhepalaverin järjestämiseen:

Keskustelussa on hyvä olla mukana kaikki läheiset perheenjäsenet, jotta kaikki kuulevat asiat samalla tavalla ja samalla kertaa.

-Sopikaa keskustelun ajankohta etukäteen. Näin kaikilla perheenjäsenillä on aikaa sopeutua ajatukseen ja mahdollisuus miettiä aiheeseen liittyviä asioita rauhassa jo ennakkoon. Ei siis kannata soittaä äidille lounastauolla ja kysyä “minnekäs sinut sitten haudataan?”

-Raskaista asioista keskustellessa tunteet saattavat tulla pintaan. Luopumisen ja surun tunteiden käsittely on rankkaa, joten kannattaa varata nessuja käden ulottuville. Koittakaa kuitenkin pysytellä asiassa ja välttää suurimmat tunnekuohut, jotta varsinainen asia tulisi käsitellyksi.

-Joku perheenjäsenistä saattaa ehkä kieltäytyä osallistumasta keskusteluun. Hänelle on hyvä korostaa asian tärkeyttä ja sitä, että keskustelun tarkoitus on auttaa koko perhettä selviytymään vaikeasta tilanteesta sekä turvaamaan mahdollisimman oman näköisen elämän toteutumisen vanhemmille, heidän terveydentilastaan riippumatta.

-Jos joku joutuu päättämään toisen elämää koskevista suurista asioista on vähintäänkin kohtuullista, että hänellä on olemassa jonkinlainen tieto siitä kuinka asianomainen haluaisi hänen toimivan. Ainoa tapa tähän on asian esille ottaminen. Ajatuksenlukijoita emme ole, joten tieto pitää olla olemassa edes jossain muodossa. Jos ette pysty puhumaan asioista kasvotusten, kirjoittakaa ne. Sähköposti, kirje tai vaikkapa asiakirja mappiin X. Myös keskusteluissa sovitut asiat on hyvä kirjata ylös!

-Mieti kysymyksiä ennalta. Mitä kaikkia asioita sinun olisi tiedettävä, jotta voisit selviytyä vanhempiasi koskevien asioiden hoitamisesta mahdollisimman kuivin jaloin? Kysy!

Comment

Comment

Sandwich sukupolvi -Oletko sinä jo yksi heistä?

Jos säntäilet lastesi ja vanhempiesi asioiden hoitamisen välillä, kuulut sandwich generationiin.

Termi on hyvin kuvaava ja ajankohtainen kautta maailman, mutta harmillista kyllä se on vielä melko tuntematon eikä sille ole olemassa suomennosta. Voileipäsukupolvi ei oikein toimi, joten eiköhän olisi aika kehitellä meille sopiva termi!

Sandwich generation-termin kehitti jo 1981 amerikkalainen sosiaalityöntekijä Dorothy Miller. Tällä hän kuvasi 30-40-vuotiaita naisia, joilla on huollettavana niin omat lapset kuin vanhemmatkin.

Carol Abaya tutki asiaa ja kehitteli termiä vielä pidemmälle:

  1. Traditional sandwich: ne, ketkä huoltavat lapsiaan ja vanhempiaan

  2. Club sandwich: 50-60-vuotiaat, jotka huoltavat vanhempiaan, lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja 30-40-vuotiaat jotka huoltavat lapsiaan, vanhempiaan ja isovanhempiaan.

  3. Open faced: Kuka tahansa muu, joka huoltaa vanhempaansa

(Huoltamisella tarkoitan tässä yhteydessä kaikkea auttamista, asioista huolehtimista, hoitamista)

pexels-photo-805300.jpeg

Jostain syystä aiheesta ei puhuta riittävän avoimesti. Nyt jos koskaan aihe pitää ottaa esille, koska “sandwichien” määrä tulee Suomessakin kasvamaan kohisten tulevien vuosien aikana.

Itse hieman kauhunsekaisin miettein odottelen tulevia aikoja. Pahin yhdistelmä olisi tämä: teini-ikäiset lapset, vaihdevuodet, kiireinen työ, rakoileva parisuhde ja höperöt vanhemmat monen sadan kilometrin päässä. Ja kyllä, tämä on todella monelle naiselle arkea tänään. Koputan puuta jotta tämä arpa ei osuisi mun kohdalle!

Jokaisen perheen ja perheenjäsenen tilanne on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, eikä oikeaa tapaa asioiden hoitamiseen ole. Jokainen meistä tulee tekemään sen mihin juuri siinä hetkessä ja olemassa olevilla voimavaroillaan kykenee. Yritetään olla armollisia itseä ja muita kohtaan ettei kaaduta taakan alle. Kaikkialla korostetaan sitä, että itsestä huolehtiminen on kaikista tärkeintä. Joten happinaamari ensin omalle naamalle ja vasta sen jälkeen muille.  

Jos joku teistä lukijoista kuuluu Club Sandwich-kategoriaan ota yhteyttä! Haluaisin kuulla miten kummassa SIITÄ voi selvitä!




 

Comment

Comment

Ex-hoitajan karu tilitys vanhusten kotihoidon arjesta

Vuosien ajan on kohuttu siitä kuinka vanhusten kotihoito on kuormittunut ja käsipareja on liian vähän. Iltapäivälehtien lööpeistä olemme lukeneet tasaisin väliajoin laiminlyönneistä, unohduksista, kohtalokkaista virheistä ja jopa kaltoinkohteluista. Keskustelupalstoilla on huudettu jo vuosia "päättäjät herätkää!" Mutta juuri kukaan ei ole herännyt eikä mikään muuttunut.

kotihoito (1).jpg

Käytin provosoivaa otsikkoa siksi, että tiedän ongelmien myyvän ja saavan silmäpareja enemmän kuin ratkaisukeskeisyys. Tiedän kuinka helppoa on osoitella sormella kelvottomia hoitajia, kunnan päättäjiä, eduskuntaa, hallitusta tai ihan vaikka presidenttiehdokkaita jotka eivät ole laittaneet vanhustenhoitoa kuntoon!

Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin moittimisen sijaan tarjota vaihtoehtoa "huonolle kotihoidolle, jossa vanhusparat loppuelämänsä kituvat välinpitämättömien hoitajiensa kynsissä". Ongelmien kauhistelemisen sijasta voisimme miettiä mitä voisimme tehdä, jotta kotihoito ei kuormittuisi entisestään. Pahoittelut skandaalinkäryisestä aloituksesta, mutta asia on tärkeä.

Asiakaslähtöistä ja yksilöllistä hoitoa ja hoivaa on täysin mahdollista saada. Mutta sen eteen on tehtävä valintoja!

Keräsin joitain lehdissä ja keskusteluissa toistuvasti esille nostettuja asioita ja kerron miksi näin on ja mitä voisimme tehdä toisin.

AINA TULEE ERI HOITAJA!

Mitä kuormittuneempi kotihoito on, sitä enemmän on sairauspoissaoloja ja sitä enemmän tarvitaan sijaisia. Mitä enemmän on sijaisia, sitä useampi hoitaja asiakkaan luona käy. Ongelmallisen tästä tekee asiakkaan terveyden näkökulmasta se, että jatkuvasti vaihtuvilla hoitajilla ei ole kokonaiskuvaa asiakkaan voinnista ja esimerkiksi sairauden oireiden arviointi on hyvin vaikeaa. Kaikki kotikäynnit on tehtävä, oli miehitys vuorossa mikä tahansa. Kuormittuneimmissa vuoroissa tehdään vain kriittisimmät työt eli kaikille tarjotaan ruoka, lääkkeet ja perushygienia. Ei muuta.

Jotkut asiakkaat ovat turhautuneita, kun joutuvat kertomaan jokaiselle uudelle tulijalle mitä töitä pitää tehdä tai mistä mikäkin tarvike löytyy. Tämä on hyvin ymmärettävää. Sijaisilla on yleensä tieto vain siitä kenen luokse mennään ja mitä siellä kuuluu tehdä. (Esimerkiksi Martta M: tukisukat, aamupala + lääkkeet). Jokaisella kotiin tulevalla hoitajalla ei siis ole välttämättä tiedossa se miniän yöpöydän alalaatikkoon tuoma tehokas jalkavoide, joka on tarkoitettu hierottavaksi vasemman kantapään kovettumaan aamuisin. Jos kello on 11 ja moni vanhus on edelleen odottamassa aamupalaansa on selvää, että silloin kaikki (vähemmän tärkeät) työt karsitaan pois. Hoitaja ei vain yksinkertaisesti ehdi. Valitettavasti asiakas kuitenkin maksaa saman hinnan kiireettömästä käynnistä ja pikakäynnistä.

HOITAJAT PIIPAHTAVAT VAIN OVELLA, MUTTA MAKSUT JUOKSEE!

Asiakasmaksut määräytyvät mm. varallisuuden ja käyntimäärien perusteella. Naapuruksina asuvat vanhukset saattavat maksaa hyvin erihintaisen laskun vaikka saisivat saman määrän samaa palvelua. Mitä enemmän tulosi ovat, sitä enemmän maksat. Asiakas ei maksa täsmällisesti luonaan käytetyn ajan mukaan vaan siihen vaikuttaa kuukausittainen tuntimäärä. Vaikka käynnit eivät todellisuudessa kestäisi ennalta sovittua aikaa, asiakas maksaa siitä silti ennalta sovitun mukaisesti. Hoitajat eivät ole tietoisia asiakkaidensa maksamista summista, laskutus hoituu muuta kautta.

HOITAJAT EIVÄT KERRO OMAISENI ASIOISTA!

Tietosuoja-asiat ovat kiristyneet ajan mittaan. On hyvin tärkeää, että asiakkaan asioista ei puhuta kuin niille kenellä on oikeus saada ne tietoonsa. Jos asiakas ei ole antanut lupaa asioistaan kertoa, silloin niistä ei ole lupa kertoa. Hoitohenkilöstöä sitoo vaitiolovelvollisuus. Avioliitto tai sukulaisuussuhde ei automaattisesti tarkoita oikeutta saada kaikkea tietoa asiakkaasta. Lait ovat tiukentuneet, mutta se miten lakia tulkitaan on käytännössä hyvin kirjavaa, yksiköstä riippuen.

Jos asiakkaan raha-asioita hoitaa yleinen edunvalvoja, niistä eivät ole omaiset oikeutettuja saamaan tietoja. Edunvalvoja on salassapitovelvollinen ja hän hoitaa asiakkaansa asioita kuten parhaaksi näkee. Silloin asiakkaan omaisuudesta, esim. asunnon myymisestä päättää edunvalvoja eikä omaisilla ole siihen mitään sananvaltaa.

KUNNALLINEN KOTIHOITO ON OIKEUS (KOSKA VEROJA ON MAKSETTU KOKO IKÄ)!

Miksi kunnallinen kotihoito on kuormittunut? Koska sinne otetaan kaikki asiakkaat kenellä avun tarvetta on. Kunnallisten palvelujen tulisi olla niitä varten, joilta puuttuu kyky hoitaa asioitaan muulla tavalla, esim taloudellisten tai sosiaalisten haasteiden vuoksi. Nyt kuitenkin tuntuu olevan käsitys, että kuka tahansa apua tarvitseva vanhus on oikeutettu kunnalliseen apuun koska on ollut rakentamassa yhteiskuntaa ja maksanut veronsa. Sitten asiakkaat omaisineen päätyvät kritisoimaan ruuhkautuneen hoidon huonoa tasoa, koska odotukset ja totuus eivät kohdanneet.

Oletus, että yksityinen kotihoito olisi turvattomampaa tai kunnallinen paremmin valvottua on valitettavasti väärä. Yksityisiä palvelutarjoajia valvotaan kuten kunnallistakin. Yksityiseltä palveluntarjoajalta ostetussa palvelussa on lähes täydellinen valinnanvapaus, kun taas kunnalliselta puolelta ostat sitä mitä sieltä myydään.

SUIHKUUN PÄÄSEE VAIN KERRAN VIIKOSSA!

Vaikka asiakkaita pyritään kohtelemaan yksilöinä ja palvelu räätälöidä asiakslähtöiseksi on se käytännössä mahdotonta. Jos asiakas on tottunut käymään koko elämänsä ajan lauantai-iltana saunassa, sitä ei kotihoidon resursseilla pystytä toteuttamaan. Ei edes sitä, että asiakas toivoisi pääsevänsä aamulla suihkuun kaksi kertaa viikossa. Suihkut pyritään hoitamaan iltapäivisin, kun pahin ruuhka aamusta on purettu. Kerran viikossa on suihkupäivä, mutta muina päivinä tietysti pikkupesut avustetaan, jotta hygieniataso pysyy inhimillisenä.

EIVÄT JÄÄ VAHTIMAAN SYÖMISTÄ!

Useat omaiset toivovat, että hoitajat jäisivät vahtimaan asiakkaan syömistä. Usein nämä huonosti syövät ovat myös hitaita syöjiä, joka on varsinkin aamuvuoroissa erittäin huono yhtälö. Joissakin tapauksessa asiakkaan syömistä tarkkaillaan tai ainakin katsotaan, että hän alkaa syömään. Välillä asiakkaan ruokahalu on todella huono tai jopa kokonaan kadoksissa. Syömiseen pakottaminen ei ole eettisesti oikein. Tarkemmin sanottuna pakottaminen yhtään mihinkään ei ole eettisesti oikein. Asiakkaalla on itsemääräämisoikeus jota tulee kunnioittaa. Mieleeni muistui lehtijuttu vanhuksesta, joka oli syönyt vain Omar-karkkeja sekä omakohtainen kokemus vanhuksesta, joka ilmoitti että ei suostu syömään mitään muuta kuin graavilohta -jota ei kaapissa ollut. Mitä olisi pitänyt tehdä? Väkisin ei voi syöttää. Jotkut haluavat syödä ruokaa, joka ei hoitajan näkökulmasta ole terveellistä tai asiakkaan edun mukaista. Jotkut ovat sairaalloisen ylipainoisia, mutta hoitajat eivät voi säännöstellä ruokia. Sama koskee myös alkoholisteja tai tupakoitsijoita. Hoitajat eivät voi kaataa viinoja viemäriin tai tumpata sätkiä vaikka se asiakkaan terveyden ja omaisten mielenrauhan edusi olisikin. Asiakkaan itsemääräämisoikeus menee muun edelle.  (Oma juttunsa ovat muistisairaat tai muusta syystä oikeudellisen toimintakykynsä menettäneet)

VANHUS EI PÄÄSE ULOS!

Ulkoilu on eräs kinkkisimmistä asioista ajankäytöllisesti. Jos yhden hoitajan listalla on 15-20 kotikäyntiä työvuorossa ei aikaa ulkoiluun yksinkertaisesti ole. Rauhallisimpina päivinä ja hyvin organisoiduissa yksiköissä tilanne on toinen, mutta kaikkien ulkoilutus (edes viikottain) ei liene realismia missään päin Suomea.

HOITAJAT OVAT HYVIÄ/HUONOJA!

Hoitajista puhutaan usein homogeenisenä joukkiona, jossa kaikki tekevät kaiken samalla tavalla. Ajatellaan, että esimerkiksi lähihoitajatutkinnon suorittaneilla on kaikilla samat ammatilliset taidot. Vaikka näin olisi on heillä jokaisella omanlaisensa henkiset ja sosiaaliset taidot, jotka vaikuttavat työn tekemisen laatuun ja asiakaskokemukseen. Jotkut on hyviä hoitajia ja jotkut huonoja, tutkinnosta riippumatta. Vanhuksetkin usein niputetaan yhdeksi joukkioksi, jolla on sama toive ja tahto. "Kaikki vanhukset haluavat asua kotona" tai "koti on paras paikka". Joillekin on, joillekin ei. En ole vielä tavannut yhtään keskivertovanhusta enkä keskivertohoitajaa.


Jos omaisesi kotihoidossa on jotain "pielessä"

mieti:

-Voisitko omalla toiminnallasi vaikuttaa asiaan? 

-Onko asia sellainen, johon hoitaja tai hänen esimiehensä pystyy vaikuttamaan?

- Voisiko kotona asumista tukea muulla tavoin, kuin kunnallisella kotihoidolla? 

-Onko sinulla tarvittavat luvat omaisesi asioiden hoitamiseen?

-Kaipaako omaisesi tilanteeseen muutosta?

Jos vastasit johonkin kohtaan KYLLÄ, sitten vain toimeksi! 


KOTIHOIDON ASIAKKAAN MUISTILISTA:

-Päätä kuka/ketkä saavat olla sinun puolestapuhujiasi kaikissa tilanteissa sijastasi. Tee tarvittavat asiakirjat heille jo etukäteen. Siis nyt kun kaikki on hyvin!

-Vertaile hintoja ja palvelupaketteja yksityisten ja kunnallisen kotihoidon välillä! (Etenkin jos lääkehoito ei ole ensisijainen syy avun tarpeeseen.)

-Mieti voisiko kotikäyntejä olla vähemmän digitaalisten ratkaisujen avulla. (Erinomaisia ratkaisuja on olemassa, joilla voi esimerkiksi vähentää etäällä asuvan omaisen huolta)

-Muista hakea eläkkeensaajan hoitotuki jos on olemassa sairaudesta johtuvaa päivittäistä avun tarvetta! Selvitä myös muut tuet. Niitä ei tarjota, ne pitää hakea.

-Pidä huolta, että tieto välittyy hoitohenkilöstön, omaisen ja hoidettavan välillä. Järjestä olosuhteen kotona siten, että tarvittava tieto on heti nähtävissä. Huomioi, että jos sanot asian yhdelle hoitajalle, on seuraavassa vuorossa jo joku toinen.

-Laitospaikkoja on koko ajan vähemmän ja  niihin on vaikea päästä. Keskity sen sijaan miettimään, kuinka kotona asumisesta saa mahdollisimman turvallista ja mielekästä. Ratkaisuja on vaikka kuinka paljon!


Kirjoittaja on Tiina Kuopanportti,

entinen kaupungin kotihoidon työntekijä (Pääkaupunkiseudulla ja Kanta-Hämeessä 2000-2015)

vanhustyöhön erikoistunut lähihoitaja, oikeudellisen ennakoinnin asiantuntija ja kouluttaja

 

Comment

Comment

Kun makaat letkuissa, kuka päättää?

ben-white-194220.jpg

Perheesi seisoo sairaalassa sänkysi vierellä ja katsoo kaikkia sinuun asennettuja laitteita, piuhoja, letkuja. Jokainen läheisistäsi on järkytyksestä sekaisin ja poissa tolaltaan. Päässä risteilee ajatukset epätoivon ja luopumisentuskan välillä. Ja sinä et tiedä mitään. Eikä kukaan tiedä lähdetkö vai palaatko.

Vaikka sinun perheesi maailma on pysähtynyt, muiden ei. Arjen ja käytännön asioiden pitää pyöriä. Laskut ja maksut tulevat entiseen tapaan. Päivät kuluvat entisellä painollaan.

Kuka läheisistäsi on kykenevä ottamaan kantaa hoitolinjauksiisi? Kuka voi maksaa laskujasi? Miten yrityksesi pyörii, jos sinä et ole laittamassa nimiä papereihin? Kuinka puolisosi saa maksettua kotinne vuokran tai lainan tililtäsi? Kuka on niin vahva, että pystyy tekemään päätöksen siitä, milloin sinua ei enää elvytetä?


Jos et ole antanut kenellekään läheisellesi oikeuksia päättää puolestasi, asioistasi päättää viranomainen. Ei puolisosi, lapsesi tai kukaan muukaan läheisesi. Näin määrää Suomen lainsäädäntö.

Laki kuitenkin mahdollistaa sen, että voit itse valita pääsevätkö läheisesi helpommalla tämän kaltaisesta, yhdestä elämänsä vaikeimmasta tilanteesta. Mutta valinta on tehtävä nyt. 


Jos et tiedä kuinka toimia, voit testata asiaa vastaamalla seuraaviin kysymyksiin KYLLÄ tai EI:

-Haluatko, että läheisesi pääsevät mahdollisimman helpolla asioidesi?

-Onko sinulle väliä, kuinka sinua hoidetaan?

-Haluatko, että itsemääräämisoikeutesi toteutuu terveydentilastasi riippumatta?

-Haluatko, että läheisesi voivat hoitaa asioitasi ilman viranomaisten valvontaa?

-Haluatko, että elämänlaadustasi huolehditaan?

-Haluatko, että läheisesi saavat tietoja sinusta hoitohenkilöstöltä?


Jos vastasit kyllä: Tee edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Niillä turvaat läheistesi tilanteen ja vähennät heidän taakkaansa huomattavasti. Niillä pidät asiat omissa käsissäsi, olitpa kuinka huonossa hapessa tahansa.

Jos vastasit ei:  Älä tee mitään, niin perheesi kulkee vaikeamman tien kautta. 


Comment

Kuolema kaapista

Vaikka voisi toisin luulla, kuoleman ja oman elämän rajallisuuden kohtaaminen vapauttaakin elämään. 

Kun puhun loppuelämän ja elämän lopun suunnittelusta tarkoitan asioita, joilla voimme huolehtia etukäteen omien asioidemme hoitamisesta. Erityisesti painopiste on kuitenkin siinä, että on asioita joilla voimme helpottaa omien läheistemme tilannetta siinä hetkessä, kun heillä on yksi elämänsä vaikeimmista ja raskaimmista hetkistä. Silloin, kun me olemme joko kuolemassa tai jo kuolleet. 

Ei kuolemasta puhumisen tarvitse olla kirkonkellojen säestämää, mustaa ja synkkää vaikerrusta. Se voi olla myös tosiasioiden kohtaamista, oman elämän arvostamista, läheisten huomioimista, vastuunkantoa ja rakkauden osoittamista. 

Otan kuoleman kaapista. Kerron keinoja, joilla siihen voi valmistautua rauhallisesti ja rauhassa. Osa asioista pohjautuu lainsäädäntöön, osa on kulttuuriimme juurtuneita tapoja, joita on aika ravistella ja uudistaa. 

Mitä ajatuksia herätti? Onko kuolemasta puhuminen sinulle helppoa? 

Hoituuko pankkiasiat jos puoliso vammautuu tai sairastuu?

pexels-photo-102734.jpeg

 

Jos sinulla ja puolisollasi on yhteinen tili, selvitä onko tilinne JA- vai TAI-tili. TAI-tili on näistä vaihtoehdoista parempi ja joustavampi. Kaikkein selvin vaihtoehto on se, että kummallakin on omat tilit joihin säännölliset tulot ohjataan. Omien tilien lisänä voi olla yhteinen "taloustili", josta yhteiset kulut maksetaan.

Onko sinulla käyttöoikeus puolison tilille? Jos hän on esim. tiedottomassa tilassa, sinulla ei ole oikeutta maksaa puolison tililtä hänen laskujaan ILMAN LUPAA. Avioliitto ei ole lupa pankkiasioiden hoitamiseen! Lupa on siis esimerkiksi ennalta annettu tilinkäyttöoikeus. Sen voi tehdä verkkopankissa.   

On kuitenkin syytä huomioida se, että pankit voivat lakkauttaa tilinkäyttöoikeuden saatuaan tiedon puolison toimintakyvyttömyydestä. Siinä tilanteessa tarvitset puolisosi etukäteen tekemää edunvalvontavaltuutusta, jonka avulla pääset hoitamaan asioita kaikissa virastoissa pankin lisäksi. Edunvalvontavaltuutus on itse, etukäteen annettu LUPA kaikkien asioiden hoitamiseen. Sillä läheinen voi hoitaa asioita helposti ja ilman turhaa byrokratiaa.

Tarkista myös, että nimesi löytyy kaikesta siitä omaisuudesta, josta se pitää löytyä. Ei riitä, että olette puolison kanssa sopineet asioista, kaikesta pitää löytyä asiakirja! Jos auto on puolison nimissä, hän omistaa sen. Jos talo on vain sinun nimissäsi, puolisollasi ei ole osuutta siitä. Ole tarkkana siitä, mitä papereissa lukee. Vain niillä on oikeasti merkitystä siinä vaiheessa, jos jompi kumpi teistä menettää kykynsä edustaa itseään. 

Tarkista nämä nyt heti ja tee tarvittavat muutokset.

Jos joku asia mietityttää, ota yhteyttä

Terveisin Tiina

 

 

 

 

 

Joko sinulla tai sisaruksillasi on POA*?

Jos teistä kenelläkään ei ole sitä, kannattaa valmistautua byrokratian pyörteisiin vanhempienne kunnon heikentyessä. Jos haluatte mennä helpompaa tietä, pyytäkää vanhempianne hankkimaan teille "POA" eli Power of Attorney.


*Käytän tässä artikkelissa amerikkalaisten käyttämää lyhennettä POA. Vapaasti käännettynä se on "asianajajan valtuudet". Power of Attorney on terminä helpompi hahmottaa, kuin suomenkielinen edunvalvontavaltuutus (jolla on harmillisen negatiivinen kaiku). Täsmällinen englanninkielinen termi asiakirjalle on continuing power of attorney.


Jotta voit olla vanhempasi apuna esimerkiksi laskujen maksussa, sinä tarvitset siihen vanhemmaltasi luvan KIRJALLISENA, jotta pystyt todistamaan oikeutesi viranomaisille. Keskinäinen sopimus tai hyvä tahto ei riitä!

Laskujen maksaminen voi hoitua etukäteen annetun tilinkäyttöoikeuden turvin, mutta tarvitset lupia moniin muihin paikkoihin. Kelan etuuksien hakeminen, vero-asiat, apteekki, omakotitalon myynti.... Kaikki nämä hoituvat yhdellä valtakirjalla, joka edunvalvontavaltuutus.

POA on tehtävä valmiiksi etukäteen ja se vahvistetaan viranomaisilla vasta sitten kun tai jos läheisesi tarvitsee apua asioidensa hoitamisessa. Kannattaa huomioida, että myös aviopuolisoilla on oltava toisilleen POA, jotta toisen asioita voi hoitaa! 

Jos vanhempasi ovat yli 60-vuotiaita, on syytä ottaa asia puheeksi pikimmiten! Valtakirjan hankkiminen on helppoa. Verkkolaadintana saat sen valmiina sähköpostiisi asuitpa missä päin maailmaa hyvänsä. 

POA:n hankkimista ei kannata siirtää tai pelätä. Kukaan ei vielä saa oikeuksia kenenkään asioiden hoitamiseen vaan asiakirja tehdään pahan päivän varalle. Neuvon ja opastan asiassa, joten soita tai kirjoita jos jokin askarruttaa.

Hanki POA tästä

Lue lisää edunvalvontavaltuutuksesta täältä.

Terkuin Tiina

 

 

 

 

 

 

Comment

Luulitko sinäkin tietäväsi?

Läheisen ihmisen auttamisesta on tullut hemmetin vaikea prosessi. Auttamiseen ryhtyvällä on vastassaan sokkelo, joka on täynnä lupia, salassapitosäädöksiä, valtakirjoja, viranomaisia ja sopimuksia. Jos sokkelosta selviät, pääset tekemään hyvää työtäsi, eli hoitamaan puolisosi, vanhempasi tai muun läheisesi asioita viranomaisen valvovan silmän alla. 

Miten ihmeessä tähän on tultu? Perheenjäsenistähän on totuttu pitämään huolta sanattomalla sopimuksella, inhimillisyyteen ja hyvään tahtoon perustuen. Ei kukaan ole ennen lupalappuja kysellyt. Vuosien saatossa hyvää tarkoittavat lakimuutokset ovat vähitellen kääntyneet tavallisia, rehellisiä perheitä vastaan. Väärintekijöitä estäessä on päädytty vaikeuttamaan myös hyvän tekeminen.

Viime päivinä lööpeissä on ollut juttua perheestä, joka joutui viranomaisten syyniin ikääntyvän pariskunnan sairauksien edettyä. Lukijat ovat olleet tapauksesta tyrmistyneitä. Keskustelupalstoilla on käyty kiivasta keskustelua siitä, kuinka perhettä on viranomaisten taholta kohdeltu niin törkeästi. Viranomaisia on arvosteltu osaamattomuudesta ja inhimillisen ajattelun puutteesta. 

Minä olen ollut vuorostani tyrmistynyt siitä, kuinka vähän kansalaiset oikeasti tietävät oikeuksistaan. Lehtijutuissa ollutta perhettä on kohdeltu (lukemani perusteella) kaikkien lakien ja asetusten mukaisesti. Lukuisat muut perheet ovat joutuneet ja tulevat joutumaan samaan tilanteeseen, jos eivät nyt herää selvittelemään omia asioitaan. Suomen laki edellyttää viranomaisilta tällaisia toimia ihan meidän kaikkien kohdalla. Myös hoitohenkilöstöä velvoittavat useat lait jotka tulevat ilmi vasta, kun omaisten on myöhäistä reagoida.

No miten ihmiset eivät tiedä näistä? Miten vaikeaa voi olla oikeudellisesta ennakoinnista tiedottaminen? Jos minulta kysytään: ei ollenkaan vaikeaa. Jos viranomaisilta kysytään ei vastausta välttämättä tule. Tämä asiakokonaisuus ei nimittäin kuulu minkään tahon alaisuuteen. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tiedottaa tai valistaa ihmisiä tästä aiheesta. 

Ihmisten pitäisi siis itse selvitellä. Sote-henkilöstö ei pysty asiassa auttamaan, koska heitä ei ole oikeudelliseen ennakointiin koulutettu. Lakimiehet tekevät valtakirjoja niille ketkä niitä osaavat pyytää ja kenellä on varaa heidän palvelujaan ostaa. Lääkärit kertovat hoitotahdosta niille, ketkä hoksaavat ottaa puheeksi. Hyvin tehtyjen asiakirjojen kokonaisuudessa on avaimet asiakkaan ja hänen asioittensa hyvään hoitoon, jonka tulisi olla koko sote-uudistuksenkin perusta. Tästä kirjoitin taannoin Helsingin Sanomien mielipide-palstalle.

Mutta ei.  Ei kuulu millekään taholle. Jokainen pitäköön huolta itsestään.

Laki eduvalvontavaltuutuksesta on tehty alunperin siksi, että tavallisissa, hyvin toimivissa perheissä voisi asioita hoitaa kevyellä tavalla raskaan edunvalvonnan sijasta. Yleisillä edunvalvojilla oli kädet täynnä työtä ja nähtiin, että väestön ikääntyminen lisää asiakkaita kiihtyvällä tahdilla. Sitä varten luotiin käytäntö, joka vähentää omaisten ja viranomaisten työtä sekä säästää kaikkien rahaa. Win-win. Ihan mahtava uudistus! Tämä loistava laki tuli voimaan jo vuonna 2007.

Ja sitten siitä ei vaan kerrottu ihmisille.  Laki on saanut odotella löytäjiänsä nyt jo kymmenen vuotta!

Onko vain ihmisten omaa tyhmyyttä LUULLA asioita tietämisen sijasta. Pitäisi olla valveutunut ja seurata valtakunnan tapahtumia ja olla ajan hermolla. Tosiasia on kuitenkin se, että kukaan joka ei ole ollut esimerkiksi kotihoidon asiakkaana, hoitajana tai asiakkaan omaisena ei voi millään tietää miten se maailma todellisuudessa pyörii. Miten edes voisi valmistautua ilman ohjausta johonkin mistä ei tiedä mitään. Jostain tietoa pitäisi saada. Oikeudellisessa ennakoinnissa on kyse nimenomaan ihmisten ohjeistamisesta ajoissa, etukäteen. Ei suinkaan rakettitieteestä.

 Tieto on lisännyt tuskaani ja jokainen aiheesta lukemani lööppi pulassa olevista perheistä turhauttaa entistä enemmän. Onkin tärkeää että jokainen suomalainen täysi-ikäinen tutustuu oikeudellisen ennakoinnin keinoihin ja siihen mihin asioihin niillä on vaikutusta ja mihin ei. Mihin sinulla ja läheiselläsi on oikeus ja mihin ei. Mitä sinä omistat ja mitä et. Lue lisää hoitotahdosta ja edunvalvontavaltuutuksesta tai tilaa omasi heti.

Kerro asiasta tuttavillesi tai jaa kirjoitustani eteenpäin. 

p.s. Etsin edelleen JOTAIN TAHOA, joka lähtisi kanssani viemään tiedotustyötä eteenpäin. Jos sinulla on antaa vinkki, ota yhteyttä

 

 

Comment

Comment

"Tein itse ja säästin"

Miksi itse tehty edunvalvontavaltuutus ei ole hyvä ratkaisu?

Miksi edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä pitää maksaa, kun sen voisi tehdä itse ilmaiseksi. Yksinkertainen vastaus on: Koska hyvin harva osaa valtakirjaa tehdä siten, että siitä olisi oikeasti hyötyä.

Edunvalvontavaltakirja on asiakirja, jonka sisällölle on tarkat muotovaatimukset. Jotta se on pätevä on se tehtävä oikein. Valtakirjan vahvistaminen tapahtuu vasta sitten, kun valtuuttaja on menettänyt toimintakykynsä. Mahdollset virheet asiakirjassa tulevat ilmi silloin eikä uutta voi enää laatia. 

Ihmisten pöytälaatikoissa on lukematon määrä puutteellisia ja väärin tehtyjä valtakirjoja odottamassa sitä päivää, kun heidän läheisilleen sanotaan maistraatissa: "Valitettavasti emme voi vahvistaa tätä valtakirjaa. Se ei ole pätevä." Silloin läheiset maksavat moninkertaisesti sen hinnan, jonka itse tekemällä kuvitteli säästävänsä.

"One size, fits all"

Valtakirjassa on osia, jotka tulevat jokaisen valtakirjaan samalla tavalla. Niiden lisäksi on mahdollista päättää esim. läheisten tiedonsaantioikeuksista tai muista perheenjäsenille hyödyllisistä asioista. Jotta näitä osaa omalta kohdaltaan miettiä, tulee olla riittävästi selkeää tietoa asiasisällöstä ja myös siitä mihin kaikkeen asialla on vaikutusta. Jokaisella valtakirjan laatijalla on omanlainen perhe- tai läheisverkostonsa, joten sama kaava ei sovi kaikille. 

Edunvalvontavaltuutuksen tarkoitus on auttaa läheisiäsi asioittesi hoitamisessa. He varmasti osaavat arvostaa näkemääsi vaivaa, kun hankit itsellesi asiantuntijan laatiman valtakirjan. Puutteellinen valtakirja lisää läheisten työtä vaikka sen tosiasiallinen tarkoitus on vähentää sitä. Saatat myös tahtomattasi poistaa osalta läheisistäsi oikeuksia, jotka oletat heille automaattisesti kuuluvan. Asiantuntija osaa nähdä kokonaisuuden ja rakentaa pienistä, erillisistä palasista yhden toimivan kokonaisuuden, josta on hyötyä sinulle ja läheisillesi.


Asiantuntijan suhteen on myös syytä olla tarkkana.

Lakimiehen, varatuomarin tai pankinjohtajan titteli ei automaattisesti tarkoita asiantuntijuutta nimenomaisesti edunvalvontavaltuutuksen suhteen. Olen tarkistanut useita lakimiesten laatimia valtakirjoja vain todetakseni, että niistä on puuttunut perheen tilanteeseen oleellisesti vaikuttavia elementtejä. Perheesi asiakirjoja laativalla asiantuntijalla on edunvalvontavaltuutuksen lisäksi syytä olla ymmärrystä hoitoalan käytännöistä ja potilaslaista. Tällä osaamiskokonaisuudella tulee koko perhettä palveleva valtakirja.


Jos sinulla ei ole vielä valtuutusta, voit hankkia omasi helposti täältä. Olen tukena ja apuna kaikissa vaiheissa. Voit hankkia valtakirjan myös läheisesi puolesta, jos hän ei pysty itse asioimaan verkossa. 

Comment

Comment

Kirjoita rakkauskirje perheellesi

Elämässä voi tulla hetki, jolloin kaikki on myöhäistä. Silloin toivot, että olisit tullut sanoneeksi ja tehneeksi asioita, mutta nyt et enää voi. Jostain syystä et vaan koskaan pystynyt ottamaan puheeksi tai tulit siirtäneeksi niitä tuonnemmaksi.

Mutta sitä hetkeä ei tullut.

Voi, et ole ainoa jonka takaraivossa kuiskii  tämä "pitäisi". Läheisen menetys tai oma vakava sairastuminen voi olla liian vaikea asia kohdattavaksi edes ajatuksen tasolla. Valitettavasti sen todennäköisyys on välttelemisestä huolimatta hyvin suuri. Me kaikki kuolemme vuorollamme.

Asioiden lykkääminen ei helpota niiden kohtaamista, kuten kaikki tiedämme. Todennäköisyys sopivan hetken löytämiselle kylläkin pienenee päivä päivältä.

Kun elämässä on tyyntä ja rauhallista tulisi pysähtyä hetkeksi katsomaan tulevaan. Miten perheeni pärjää, jos elämäni saa äkkipysäytyksen vaikka sairauskohtauksen tai auto-onnettomuuden muodossa? Jos en pystykään osallistumaan rakkaitteni arkeen, voisinko auttaa heitä jotenkin? Miten minulle käy, jos en voi päättää asioistani?

Yleensä ajatellaan vain rahaa. Miten rakkaani selviävät kaikista laskuista, jos minun tuloni jäävät pois perheen tililtä? Moni on hankkinut vakuutuksia joilla perheen toimeentuloa voidaan turvata jos kuolee tai vammautuu. Vakuutuksella on helppoa ja vaivatonta ostaa mielenrauhaa ikäviä asioita sen enempää miettimättä.

  Onko raha kuitenkaan ainoa asia mitä läheisesi silloin tarvitsevat? Ei ole.

Onko raha kuitenkaan ainoa asia mitä läheisesi silloin tarvitsevat? Ei ole.

Olen tavannut lukuisia ihmisiä, kenet on yllättäen "heitetty kylmään veteen" läheisen vammauduttua tai kuoltua. Yksikään heistä ei ole sanonut tarvitsevansa rahaa selviytyäkseen.

He olivat pulassa, koska halusivat toimia oikein, mutta heillä ei ollut olemassa tarvittavia tietoja. He halusivat hoitaa läheisen asioita, mutta heillä ei ollut siihen tarvittavia oikeuksia. Heidän piti pystyä päättämään asioita läheisen puolesta, mutta eivät tienneet mitä hän olisi halunnut. He olisivat halunneet sopia asioista, mutta aikaa ei enää ollutkaan. Olisi pitänyt vielä ehtiä selvittää, kysyä, sanoa. 

Mitään noista ei voinut ostaa rahalla.

 Voit oman perheesi kohdalta miettiä, mitä heille toivot. Jos sinulla on rakkaita ihmisiä ympärilläsi, joiden haluat selviytyvän mahdollisimman vähällä kuormituksella elämänsä vaikeimmista tilanteista, kirjoita heille kaksi "rakkauskirjettä".

En puhu vain tavallisista kirjeistä, jossa kerrot rakastavasi heitä (kirjoita toki nekin!), vaan juridisista asiakirjoista. Ne ovat tärkein rakkaudentunnustus siinä hetkessä kun et ole enää voimissasi tai kertomassa ajatuksistasi heille.

Suomen lait ovat viime aikoina muuttuneet sellaisiksi, että läheisten oikeudet ovat hyvin hauraat jos perheessä joku menettää toimintakykynsä. Onneksi on olemassa kaksi asiakirjaa, joilla voit kumota nämä esteet läheistesi tieltä. Ne on kuitenkin tehtävä NYT. 

Jos ajattelet, että et vielä tarvitse niitä, olet oikeassa. Et tarvitsekaan niitä nyt, mutta läheisesi tarvitsee niitä siinä hetkessä kun on myöhäistä. 

Tee ne nyt!

Tärkeimmät rakkauskirjeet, jotka voit kirjoittaa ovat hoitotahto, hoivatahto ja edunvalvontavaltuutus. 

Kirjoitat ne itseäsi, mutta ennen kaikkea elämäsi tärkeimpiä ihmisiä varten. Koskaan ei ole liian aikaista!

Lue lisää hoitotahdosta täältä. Lisätietoa edunvalvontavaltuutuksesta löydät täältä.

Ota yhteyttä jos tarvitset apua asiakirjojen laadinnassa.

 

 

 

 

 

 

Comment

Comment

Edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun ero

Samankaltaiset nimet ja vaikeaselkoinen lakiteksti saa monen pään pyörälle, kun puhutaan ennakoivista asiakirjoista. Harmi, sillä nämä lait on tehty meidän kaikkien hyödyksi!

Toivottavasti tämä tekstin luettuasi erotat paremmin nämä kaksi erilaista tapaa hoitaa läheisen asioita.

flowers-daisy-white-yellow-wood.jpg

Edunvalvoja:

Prosessi aloitetaan silloin kun joku tarvitsee toisen apua asioidensa hoitamiseen. Maistraatti selvittää kuka ryhtyisi asioita hoitamaan. Useimmiten tähän soveltuva henkilö löytyy perhepiiristä. Jos omaisia ei ole tai kukaan heistä ei halua asioita ottaa hoitaakseen, asiat siirtyvät yleisen edunvalvojan hoidettaviksi.
Edunvalvojan tehtäviin kuuluu vuositilin laatiminen. Kaikki tositteet ja kuitit on säilytettävä ja toimitettava vuosittain tarkastettavaksi maistraattiin. Tarkastuksesta veloitetaan maksu. 
Edunvalvoja on salassapitovelvollinen. Jos asioita hoitaa yleinen edunvalvoja lakkaa omaisten oikeudet tietojen saantiin hoidettavan henkilön asioista.

 

Edunvalvontavaltuutettu:

Prosessi aloitetaan silloin kun “kaikki on vielä hyvin”. Edunvalvontavaltakirja tehdään tulevaisuutta varten.
Voit itse valita kuka asioitasi hoitaa ja päättää puolestasi JOS jotain sattuu. Valtakirja laaditaan hyvissä ajoin, mutta se tulee voimaan vasta sitten kun tarvitset toisen apua asioiden hoitamiseen. Silloin valtuuttamasi henkilö vie valtakirjan maistraattiin vahvistettavaksi. Et siis vielä anna oikeuksia kenellekään.
Edunvalvontavaltuutetun tehtäviin ei kuulu vuositilin laatimista eikä tositteiden säilyttämistä. Kaikki perustuu keskinäiseen luottamukseen. Siksi onkin tärkeää huolella valita valtuutettunsa. 
Valtakirjassa voit määritä ketkä kaikki saavat sinua koskevia tietoja ja kenen kanssa valtuutettusi saa keskustella asioistasi. 
 

Edunvalvontavaltuutus vähentää huomattavasti läheistesi työmäärää, sekä säästää kaikilta rahaa, aikaa ja vaivaa. Suosittelen edunvalvontavaltakirjan tekemistä kaikille täysi-ikäisille. 

Comment