Luulitko sinäkin tietäväsi?

Läheisen ihmisen auttamisesta on tullut hemmetin vaikea prosessi. Auttamiseen ryhtyvällä on vastassaan sokkelo, joka on täynnä lupia, salassapitosäädöksiä, valtakirjoja, viranomaisia ja sopimuksia. Jos sokkelosta selviät, pääset tekemään hyvää työtäsi, eli hoitamaan puolisosi, vanhempasi tai muun läheisesi asioita viranomaisen valvovan silmän alla. 

Miten ihmeessä tähän on tultu? Perheenjäsenistähän on totuttu pitämään huolta sanattomalla sopimuksella, inhimillisyyteen ja hyvään tahtoon perustuen. Ei kukaan ole ennen lupalappuja kysellyt. Vuosien saatossa hyvää tarkoittavat lakimuutokset ovat vähitellen kääntyneet tavallisia, rehellisiä perheitä vastaan. Väärintekijöitä estäessä on päädytty vaikeuttamaan myös hyvän tekeminen.

Viime päivinä lööpeissä on ollut juttua perheestä, joka joutui viranomaisten syyniin ikääntyvän pariskunnan sairauksien edettyä. Lukijat ovat olleet tapauksesta tyrmistyneitä. Keskustelupalstoilla on käyty kiivasta keskustelua siitä, kuinka perhettä on viranomaisten taholta kohdeltu niin törkeästi. Viranomaisia on arvosteltu osaamattomuudesta ja inhimillisen ajattelun puutteesta. 

Minä olen ollut vuorostani tyrmistynyt siitä, kuinka vähän kansalaiset oikeasti tietävät oikeuksistaan. Lehtijutuissa ollutta perhettä on kohdeltu (lukemani perusteella) kaikkien lakien ja asetusten mukaisesti. Lukuisat muut perheet ovat joutuneet ja tulevat joutumaan samaan tilanteeseen, jos eivät nyt herää selvittelemään omia asioitaan. Suomen laki edellyttää viranomaisilta tällaisia toimia ihan meidän kaikkien kohdalla. Myös hoitohenkilöstöä velvoittavat useat lait jotka tulevat ilmi vasta, kun omaisten on myöhäistä reagoida.

No miten ihmiset eivät tiedä näistä? Miten vaikeaa voi olla oikeudellisesta ennakoinnista tiedottaminen? Jos minulta kysytään: ei ollenkaan vaikeaa. Jos viranomaisilta kysytään ei vastausta välttämättä tule. Tämä asiakokonaisuus ei nimittäin kuulu minkään tahon alaisuuteen. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tiedottaa tai valistaa ihmisiä tästä aiheesta. 

Ihmisten pitäisi siis itse selvitellä. Sote-henkilöstö ei pysty asiassa auttamaan, koska heitä ei ole oikeudelliseen ennakointiin koulutettu. Lakimiehet tekevät valtakirjoja niille ketkä niitä osaavat pyytää ja kenellä on varaa heidän palvelujaan ostaa. Lääkärit kertovat hoitotahdosta niille, ketkä hoksaavat ottaa puheeksi. Hyvin tehtyjen asiakirjojen kokonaisuudessa on avaimet asiakkaan ja hänen asioittensa hyvään hoitoon, jonka tulisi olla koko sote-uudistuksenkin perusta. Tästä kirjoitin taannoin Helsingin Sanomien mielipide-palstalle.

Mutta ei.  Ei kuulu millekään taholle. Jokainen pitäköön huolta itsestään.

Laki eduvalvontavaltuutuksesta on tehty alunperin siksi, että tavallisissa, hyvin toimivissa perheissä voisi asioita hoitaa kevyellä tavalla raskaan edunvalvonnan sijasta. Yleisillä edunvalvojilla oli kädet täynnä työtä ja nähtiin, että väestön ikääntyminen lisää asiakkaita kiihtyvällä tahdilla. Sitä varten luotiin käytäntö, joka vähentää omaisten ja viranomaisten työtä sekä säästää kaikkien rahaa. Win-win. Ihan mahtava uudistus! Tämä loistava laki tuli voimaan jo vuonna 2007.

Ja sitten siitä ei vaan kerrottu ihmisille.  Laki on saanut odotella löytäjiänsä nyt jo kymmenen vuotta!

Onko vain ihmisten omaa tyhmyyttä LUULLA asioita tietämisen sijasta. Pitäisi olla valveutunut ja seurata valtakunnan tapahtumia ja olla ajan hermolla. Tosiasia on kuitenkin se, että kukaan joka ei ole ollut esimerkiksi kotihoidon asiakkaana, hoitajana tai asiakkaan omaisena ei voi millään tietää miten se maailma todellisuudessa pyörii. Miten edes voisi valmistautua ilman ohjausta johonkin mistä ei tiedä mitään. Jostain tietoa pitäisi saada. Oikeudellisessa ennakoinnissa on kyse nimenomaan ihmisten ohjeistamisesta ajoissa, etukäteen. Ei suinkaan rakettitieteestä.

 Tieto on lisännyt tuskaani ja jokainen aiheesta lukemani lööppi pulassa olevista perheistä turhauttaa entistä enemmän. Onkin tärkeää että jokainen suomalainen täysi-ikäinen tutustuu oikeudellisen ennakoinnin keinoihin ja siihen mihin asioihin niillä on vaikutusta ja mihin ei. Mihin sinulla ja läheiselläsi on oikeus ja mihin ei. Mitä sinä omistat ja mitä et. Lue lisää hoitotahdosta ja edunvalvontavaltuutuksesta ja toimi ajoissa.