Vaikka voisi toisin luulla, kuoleman ja oman elämän rajallisuuden kohtaaminen vapauttaakin elämään. 

Kun puhun loppuelämän ja elämän lopun suunnittelusta tarkoitan asioita, joilla voimme huolehtia etukäteen omien asioidemme hoitamisesta. Erityisesti painopiste on kuitenkin siinä, että on asioita joilla voimme helpottaa omien läheistemme tilannetta siinä hetkessä, kun heillä on yksi elämänsä vaikeimmista ja raskaimmista hetkistä. Silloin, kun me olemme joko kuolemassa tai jo kuolleet. 

Ei kuolemasta puhumisen tarvitse olla kirkonkellojen säestämää, mustaa ja synkkää vaikerrusta. Se voi olla myös tosiasioiden kohtaamista, oman elämän arvostamista, läheisten huomioimista, vastuunkantoa ja rakkauden osoittamista. 

Otan kuoleman kaapista. Kerron keinoja, joilla siihen voi valmistautua rauhallisesti ja rauhassa. Osa asioista pohjautuu lainsäädäntöön, osa on kulttuuriimme juurtuneita tapoja, joita on aika ravistella ja uudistaa. 

Mitä ajatuksia herätti? Onko kuolemasta puhuminen sinulle helppoa?